Luostarin paholainen

Ajatus tähän tarinaan syntyi lukiessani Francis X. Kingin kirjaa nimeltä Witchcraft and Demonology, johon hän on koonnut tiivistelmän vanhoista legendoista ja myyteistä. Kirjassa kerrottiin nunnasta nimeltä Madeleine de Demandoix Palud, joka 1600-luvun alkupuolella oli seksisuhteessa Louis Gaufridi nimisen papin kanssa. Tapaukseen liittyi paljon muutakin, mutta en paljasta esipuheessa tämän enempää, jotta en paljasta kertomuksen juonta.
Varoitan, että kertomus sisältää rohkeita eroottisia kohtauksia ja olen käyttänyt tarinassani "noitien sapattiin" liittyviä myyttejä, joita katolinen kirkko aikoinaan käytti pelotellakseen ihmisiä noituuden "vaaroista". Kyseiset myytit eivät kuitenkaan ole totta ja sapattien juhlinnassa ei oikeasti tehdä mitään tarinassa mainituista karmivista asioista.Käytänkin kertomuksessa sanontaa "musta sapatti", jotta ei syntyisi vääriä mielikuvia koskien sapatteja.

Luostarin Paholainen

Madeleine makasi sängyssä puristaen rukousnauhaansa tiukasti nyrkkinsä sisässä. Hänen otteensa oli niin tiukka, että hän tunsi pulssinsa sykkivän rukousnauhaa vasten. Hän ei tiennyt miksi hän puristi sitä, mutta hän ei osannut päästää irti.
Hänen ympäriltään kuului tasaista tuhinaa ja hiljaista kuorsausta. Kaikki muut 12 nukkuivat. Hän ei saanut unta. Aina ummistaessaan silmänsä hän näki miehen kasvot. Miehen tummissa silmissä oli pistävä katse ja kasvot näyttivät liikkuvan joka kerta lähemmäs. Hän tiesi kenelle kasvot kuuluivat. Ne kuuluivat miehelle, johon hänen tulisi luottaa, jota hänen tulisi kunnioittaa ja totella...kaikessa. Silmissä poltti se tuttu katse. Madeleine tiesi mitä se katse tarkoitti. Hän saattoi jo tuntea miehen karkean käden reidellään. Madeleine säpsähti ja avasi silmänsä. Hän oli irrottanut otteensa rukousnauhasta ja hänen pulssinsa sykki nyt alempana. Himo, pelko ja häpeä ottivat vuorotellen vallan, tai kenties jopa yhtä aikaa. Se oli Madeleinelle jo hyvin tuttu tunne, hänen ainainen kumppaninsa, jota hän kantoi mukanaan. Kaikesta huolimatta Madeleinen silmät tahtoivat lopulta painua kiinni ja väsymys alkoi ottaa vallan. Hän vaipui levottomaan uneen...


Auringonsäteet paistoivat Madeleinen silmiin, niin että sattui. Hän nosti peittoa suojakseen, mutta turhaan. Täällä noustiin varhain. Abbedissan askeleet luuluvat jo oven takaa. Nyt olisi noustava ylös, pedattava peti moitteettomasti, peseydyttävä ja mentävä aamurukoukseen.


Madeleine asteli arvokkaana muiden tyttöjen perässä kappeliin. Hänen kaapunsa oli hänelle hieman liian pitkä ja hänen oli nostettava sen helmaa hieman käsillään.
Madeleine istui kappelin kovalle penkille muiden tyttöjen viereen. Hän risti kätensä syliinsä.
Pitkä mies harmaassa kaavussa astui esiin ja alkoi rukoilla kumealla äänellä.


Madeleine katseli miestä vakavana. Miehen syvä ääni värisi hänen kehonsa ja sielunsa sopukoissa. Hän tunsi miestä kohtaan kunnioitusta, pelkoa ja himoa. Himo oli ollut hänelle vieras käsite ennen luostaria. Hän oli vain viisitoista, kun hänen vanhempiensa lähettivät hänet luostariin. Hän oli ollut puhdas ja viaton, juuri sellainen, joista hän piti. Nyt viattomuus oli mennyttä, eikä hän enää koskaan saisi sitä takaisin.


Aamurukouksen loputtua mies osoitti Madeleinea ja vaati häntä jäämään. Muut tytöt poistuivat kappelista. Madeleine jäi paikoilleen istumaan ja painoi katseensa maahan. ”Tiedäthän miksi vaadin sinua jäämään?” mies sanoi ja astui Madeleinen eteen. ”En, Isä Gardner” Madeleine vastasi nöyrästi katse edelleen maahan laskettuna. ”Sinulla on syntisiä ajatuksia, tyttäreni” ”Niin, niin on” Madeleine sanoi hiljaa. Mies tarttui häntä leuasta ja nosti hänen päätään ylös. ”Oletko valmis tunnustamaan syntisi?” ”Olen, Isä Gardner” Madeleine vastasi ääni väristen ja lähti seuraamaan miestä kohti rippituolia. Madeleine istui rippituolille ja mies istui tuolin toiselle puolelle. Mies, isä Gardner vaati kuulla kaikki Madeleinen lihanhimoiset ajatukset ja mitä nämä saivat tämän kehossa aikaan. Hän vaati kuulla, koskettiko Madeleine koskaan itseään. Madeleine kielsi asian, mutta mies ei uskonut. Mies nousi omalta tuoliltaan ja astui suoraan Madeleinen eteen. ”Älä valehtele syntinen pikku-narttu! Tiedän että olet koskettanut itseäsi ja nyt saat näyttää minulle miten!” mies sanoi tiukkaan sävyyn ja nosti Madeleinen kaavun helmaa. Hän tarttui rajusti kiinni Madeleinen alushousuihin ja repi ne alas. Madeleine levitti vaistonomaisesti hieman jalkojaan ja mies tiuskaisi ”Haluat sitä nytkin kiimainen pikku-narttu!” Madeleine ei tiennyt mitä tehdä. Mies tarttui hänen käteensä ja ohjasi sen tämän jalkojen väliin. Madeleine tunsi oman kosteutensa sormiansa vasten. Mies katsoi häntä pistävin silmin. Miehen hengitys oli kiivasta ja hänen kaapunsa alla oli kohouma. Mies huomasi Madeleinen pitkän katseen ja sanoi: ” Sehän sinulla on aina mielessä. Te olette samanlaisia kaikki naiset. Te saatte miehet lankeamaan lihan synteihin, katso nyt!” Madeleine katsoi yhä miestä pitkään. Hänen jalkovälissänsä sykki kuunottavasti, mutta hän ei edelleenkään tiennyt mitä tehdä sormillaan. ”No et sinä näytä osaavan. Anna kun minä näytän” mies sanoi ja työnsi rajusti sormensa Madeleinen märkään rakoon. Madeleine puri huultaan kivun viiltäessä hänen lävitsensä. Kipu muuttui kuitenkin pian mielihyvän lämpimiksi aalloiksi. Mies liikutti rytmikkäästi sormiaan Madeleinen sisällä ja hyväili samalla peukalollaan tämän ulkoisia osia. Miehen sormet olivat karkeat ja suuret. Tasainen litinä ja voihkinta alkoi kaikua kappelissa. Madeleine nautti miehen kosketuksesta, hän nautti alistumisesta ja nöyryyttävästä puheesta. Hän tahtoi kuulla olevansa likainen ja syntinen. Hän tiesi, että hän oli juuri sitä ja sen sanominen ääneen tuntui oikealta. Mies irrotti Madeleinesta ja astui askeleen kauemmaksi. Hän katseli Madeleinea, joka istui rippituolilla jalat edelleen levitettyinä. ”Tule tänne ja polvistu!” mies määräsi. Madeleine nousi polvet tutisten ja laskeutui miehen eteen. Mies tarttui kiinni hänen päästään ja työnsi sen kaapunsa alle. Madeleine tiesi käskemättäkin mitä tehdä ja hän otti miehen suuhunsa. Mies maistui suolaiselta, mutta ei pahalta. Madeleine alkoi liikuttaa suutaan ylös ja alas pitkin miehen vartta. Hänen leukoihinsa koski, sillä miehen elin oli paksu ja hän yritti varoa ettei osuisi siihen hampaillaan. Mies piti kiinni Madeleinen takaraivosta ja pakotti itseään syvemmälle. Madeleine tiesi, mitäs se tarkoittaa ja hän nopeutti tahtia. Miehen hengitys muuttui kiivaammaksi ja pian hän murahti tyytyväisenä. Lämmin suolainen neste täytti Madeleinen suun ja hän nieli sen.
”Poistu silmistäni!” mies määräsi ja jälleen Madeleine totteli.
Madeleine muisti ensimmäisen päivänsä luostarissa yhtä selkeästi kuin eilisen. Hän muisti ensimmäisen kerran, jolloin hän tapasi luostarissa rippi-isänä toimivan Victor Gardnerin. Mies teki häneen heti vaikutuksen. Hän oli pitkä ja komea, sekä hän huokui miehistä voimaa ja auktoriteettia. Madeleine muisti vatsanpohjassaan lentäneet perhoset aina nähdessään isä Garderin ja ne perhoset lensivät siellä yhä. Hän ihaili isä Gardneria tämän saarnatessa ja hän oli huomaavinaan miehen silmien kiinnittyvän välillä omiinsa. Hän punastui ja käänsi katseensa pois. Hän tunsi itsensä isä Gardnerin silmien edessä täysin alastomaksi. Hänestä tuntui kuin mies näkisi suoraan hänen sieluunsa ja hänen mieleensä. Tätä silmäpeliä oli jatkunut jonkin aikaa, kun isä Gardner pyysi häntä ensimmäistä kertaa jäämään. Hän vaati tyttöä ripittäytymään synneistään ja Madeleine joutui tilanteesta niin hämilleen, että hän tunnusti isä Gardnerille kaiken. Hän tunnusti salaiset tunteensa ja vannoi tekevänsä parannuksen. Hän vannoi, mutta ei tarkoittanut sitä. Ei hän voinut tunteilleen mitään, ne liekit roihusivat liian kuumina. Hän sai kokea ensimmäistä kertaa isä Gardnerin käden rankaisevan häntä ja hän jäi janoamaan lisää rangaistusta.


Madeleinen sisällä oli herännyt voima, jota hän ei pystynyt enää hallitsemaan. Se tuli ja otti hänen kehonsa valtaansa, milloin vain halusi. Se sai hänen sydämensä sykkeen ja hengityksensä kiihtymään, se sai hänen nänninsä kovettumaan, se sai hänen jalkovälinsä kostumaan ja sykkimään kiduttavasti. Isä Gardner oli ainut, joka pystyi hallitsemaan sitä voimaa.


Madeleine istui jälleen kappelin penkillä kuuntelemassa aamuhartautta. Muut tytöt katselivat polvilleen ristittyjä käsiään, mutta Madeleine katseli isä Gardneria ja kuoropoikia. Pojat olivat suurin piirtein saman ikäisiä kuin Madeleine itse. Isä Gardner huomasi Madeleinen harhailevat katseet ja katsoi tätä pistävästi. Tällä kertaa Madeleine ei kääntänyt päätään pois vaan vastasi katseeseen. Isä Gardner päätti hartauden tavallista aikaisemmin ja pyysi jälleen Madeleinea jäämään. Tämä oli jo toinen kerta tällä viikolla. Madeleinen keho kihelmöi jännityksestä. ”Huomasin kuinka katselit kuoropoikia. Onko sellainen mielestäsi sopivaa käytöstä kesken hartauden?” Isä Gardner ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan käänsi selkänsä ja poistui hetkeksi. Hän palasi pian kuoropojat mukanaan ja määräsi heidät riviin seisomaan. ”Kuka näistä?!” Madeleine ei sanonut mitään. ”Vastaa! Kuka näistä on se jota himokkain silmin katselit?” Madeleine osoittaa sormellaan tummahiuksista poikaa, joka on muita pidempi. ”Hän, häntä minä katselin.” Isä Gardner määrää muut kuoropojat poistumaan ja tummatukkaisen jäämään. Hän astuu pojan eteen ja nostaa tämän kaapua. ”Näytä pikku-nartulle mitä sinulla on” hän määrää. Poika muuttuu vaikean näköiseksi ja hänen poskilleen leviää puna. ”Tottele!” Isä Gardner korottaa ääntään ja läimäisee poikaa poskelle. Poika inahtaa ja alkaa vapisevin käsin avata housujaan. Isä Gardner riisuu pojan kaavun. Poika seisoo Madeleinen edessä housut nilkkoihin laskettuina ja päällään pelkkä aluspaita. Pojan kasvoilta paistaa häpeä, mutta samalla tilanne kiihottaa häntä ja hänen peniksensä alkaa jäykistyä. Isä Gardner katsoo vuoroin poikaa ja vuoroin Madeleinea. ”No, mitä pidät?” hän kysyy Madeleinelta. Madeleine ei vastaa mitään. Isä Gardner tarttuu kiinni tämän hartioihin ja työntää tämän lähemmäs poikaa. Hän jää Madeleinen taakse seisomaan ja alkaa riisua tätä rautaisin ottein. Poika kääntää hämmentyneenä katseensa pois, mutta se ei sovi isä Gardnerille. ”Katso niitä!” hän vaatii ja puristaa Madeleinen rinnat nyrkkeihinsä. Poika katsoo ja hänen poskensa punastuvat entisestään, ja hänen peniksensä kovettuu lisää. Isä Gardner liuúttaa käsiään alemmaksi Madeleinen vatsaa pitkin ja kouraisee tätä jalkojenvälistä. Hän astuu pojan eteen ja tarttuu poikaa kädestä. Hän pakottaa pojan käden Madeleinen jalkojen väliin ja sanoo käskevällä äänensävyllä: ”Koske sitä!” Poika tuntee Madeleinen kosteuden käsiään vasten ja antaa kätensä tunnustella hänelle vierasta paikkaa. Madeleine katsoo yhä maahan ja yrittää hillitä kiihtyvää hengitystään. Isä Gardner astuu Madeleinen taakse ja vetää tämän kiinni itseensä. Madeleine tuntee isä Gardnerin kovuuden takapuoltaan vasten. Isä Gardner nostaa Madeleinen oikeaa jalkaa, niin että pojalle avautuu suora reitti Madeleinen sisään. ”Yhdy häneen!” isä Gardner määrää. Poika näyttää avuttomalta, mutta tekee työtä käskettyä. Poika alkaa varovaisesti naida Madeleinea, mutta se ei miellytä isä Gardneria. ”Työnnä kovempaa!” hän määrää. Poika tottelee. Madeleine upottaa kyntensä pojan selkään. Hän alkaa nauttia pojan työnnöistä ja hänen hengityksensä kiihtyy. Isä Gardner työntyy varoittamatta Madeleinen anukseen ja tämä ulvahtaa tuskasta. Poika jatkaa samalla naimistaan ja Madeleine alkaa rentoutua. Isä Gardner ja poika naivat häntä eri tahtiin ja joka kerta, kun Madeleine alkaa tottua ja on lähellä orgasmia, isä Gardner vaihtaa tahtia. Poika laskee hikiset kasvonsa Madeleinen kaulaa vasten ja huohottaa villisti. Isä Gardner huohottaa Madeleinen korvaan ja näykkii tämän korvalehteä. Poika tulee ensimmäisenä, sitten Madeleine ja viimeisenä isä Gardner. ”Oletko nyt tyytyväinen kun sait meidät lankeamaan syntiin?” isä Gardner kysyy Madeleinelta kylmällä äänellä. ”En, antakaa anteeksi” Madeleine sanoo painaen katseensa alas, jottei kukaan näkisi hänen hymyään.


”Abbedissa tahtoo tavata teidät neiti Madeleine, hän odottaa teitä huoneessaan” sisar Matilda ilmoittaa Madeleinelle. ”Mitäköhän asia koskee?” Madeleine kysyy pelästyneenä. ”Ei hän kertonut. Hän sanoi vain, että tahtoo tavata teidät heti.” ”Selvä. Kiitos tiedosta sisar Matilda.”


Madeleine koputtaa abbedissan oveen sydän jännityksestä takoen. ”Sisään” kuuluu oven takaa. ”Tahdoitte tavata minut?” ”Kyllä vain, ole hyvä ja istu alas.” Madeleine istuu ja ristii kätensä polvillensa. ”Olemme päättäneet lähettää sinut pyhän Birgitin luostariin. Siirto tapahtuu ensi maanantaina.” ”Saanko kysyä miksi?” ”Korviimme on kantautunut ikäviä huhuja koskien sinua Madeleine. Emme voi tietää pitävätkö ne paikkansa, mutta päätimme, että meidän on kuitenkin paras toimia.” ”Sallitteko minun kysyä millaisia huhuja?” ”Onko sillä merkitystä? Me olemme jo tehneet päätöksemme. Voit poistua.” Madeleine poistui itkua pidätellen abbedissan huoneesta.


Madeleine ei voinut uskoa ettei hän enää tulisi näkemään isä Gardneria. Kuka nyt sammuttaisi hänen kehossaan roihuavat himon liekit? Madeleinen mieli oli täynnä kysymyksiä. Tiesikö joku hänestä ja isä Gerdnerista? Oliko joku nähnyt heidät? Olivatko he olleet liian varomattomia? Kysymyksiä joihin Madeleine ei tulisi saamaan vastausta.


Pyhän Birgitin luostari oli suurempi kuin luostari, josta Madeleine tuli. Hänet majoitettiin 15 tytön huoneeseen. Sisaret toivottivat Madeleinen lämpimästi tervetulleeksi, mutta Madeleine oli havaitsevinaan näiden välillä katsovan häntä pitkään. Oliko heille kerrottu jotain siirron syistä? Madeleine ei kuitenkaan välittänyt tarpeeksi ottaakseen asiasta selvää.
Madeleine tapasi uuden rippi-isänsä, hän ei ollut mitään Gardnerin rinnalla. Hän oli iäkäs, harmaa hiuksinen ja lempeä katseinen. Isä Ecbert oli hänen nimensä.
Madeleine ei tuntenut pienintäkään halua paljastaa tälle miehelle syntejään, hän ei tahtonut tämän miehen käden kurittavan häntä. Hän kaipasi isä Gardneria niin, että häneen sattui.


Ensimmäinen yö uudessa luostarissa oli vaikea. Madeleine tunsi sisimmässään tyhjyyttä, jollaista hän ei ollut koskaan kokenut. Hän tunsi myös puristavan tunteen sydänalassaan. Hän ei tiennyt oliko se kaipuuta, syyllisyyttä, katumusta vai rakkautta. Hän tiesi, että hänen tulisi rukoilla, mutta hän ei enää pystynyt. Hän ei ollut pystynyt sen jälkeen, kun isä Gardner koski häneen ensimmäistä kertaa. Isä Gardnerista oli tullut hänen jumalansa ja nyt hänen jumalansa oli poissa.
Madeleinen oli täytynyt nukahtaa, sillä hän näki unta; tai ainakin hän uskoi, että se oli unta. Hän näki miehen hahmon seisovan pimeässä. Hahmo muistutti isä Gardneria. Mies astui lähemmäs ja Madeleine erotti hänen kasvonsa. Mies todella oli isä Gardner. ”Et kai luullut, että pääsisit minusta näin helpolla?” isä Gardner sanoi ja hymyili kylmästi. Hän astui Madeleinen sängyn viereen ja kumartui kuiskaamaan Madeleinen korvaan: ”Kuulin, että olet ollut tuhma tyttö...”


Tytöt istuivat kauniissa rivissä kappelin penkillä . Aamuhartaus oli juuri alkamassa. Isä Ecbert astui esiin ja aloitti rukouksen. Madeleine istui kämmenet polviensa päällä ja katsoi alaspäin. Rukouksen alkaessa hänen kätensä alkoivat täristä ja hän upotti kyntensä syvälle omaan nahkaansa. Hänen koko kehonsa alkoi kouristella ja hänen kyntensä raapivat omaa ihoaan. Hänen suustaan alkoi päästä rivouksia. Hänen äänensä oli hänelle vieras, eikä hän hallinnut omaa kieltään tai kehoaan. Lopulta ympäristö hävisi hänen ympäriltään ja hän menetti tajuntansa.


Madeleine heräsi lääkintäsisaren huoneesta. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa siitä, miten hän oli sinne päätynyt. ”Mitä tapahtui?” hän kysyi heikolla äänellä. ”Etkö muista mitään?” ”Muistan istuneeni kappelissa ja aamurukous oli juuri alkamassa. Sitten muistan pelkkää tyhjää.” ”Sait kohtauksen. Emme osaa vielä sanoa kohtauksen syytä, mutta...mutta tässä saattaa olla pahan voimat liikenteessä.” ”Pahan voimat?” ”Niin, sinä osoitit kohtauksesi aikana klassisia demonisen riivauksen merkkejä.” lääkintäsisar sanoi varoen ja jatkoi: ”Mutta mikään ei ole tietenkään varmaa. Isä Ecbert saa tutkia tapausta. Hän pyytää sinut kuulusteluun, kunhan saat ensin voimasi takaisin.” ”Millaisia riivauksen merkkejä? Olkaa kiltti ja kertokaa.” Madeleine aneli. ”Hyvä on. Sinä kouristelit ja raavit itseäsi. Sinä myös...” lääkintäsisar piti pienen tauon ja näytti kiusaantuneelta. ”Sinä puhuit rivouksia. Kerroit yksityiskohtia lihansynneistä, joita harrastit...” jälleen tauko, ”Joita harrastit isä Gardnerin kanssa Cambrain luostarissa.” Madeleine jäi katsomaan lääkintäsisarta kauhistuneena. ”En tietenkään voi tietää, olivatko ne kauheudet totta, mutta totisesti toivon etteivät olleet” lääkintäsisar sanoi ja käänsi Madeleinelle selkänsä.


Isä Ecbert kuulusteli Madeleine pitkään, mutta tämä ei paljastanut mitään. Hän tiesi kuitenkin olevansa sisarten ja isä Ecbertin tarkkailun alla. Hänen täytyisi varoa. Hän tahtoi isä Gardnerin vierailevan hänen luonaan, mutta hän ei halunnut saada enempää kohtauksia. Hän ei ymmärtänyt vielä, että asiat eivät olleet enää hänen hallinnassaan.


Seuraavana yönä Madeleine kääntyili levottomana sängyssään saamatta unta. Täysikuu hohti kirkasta valoaan ohuiden verhojen läpi. Muut tytöt nukkuivat valoisuudesta huolimatta. Madeleine yritti olla katsomatta ikkunaan päin, mutta hän tunsi kuun valon kutsuvan häntä. Se veti häntä puoleensa kuin magneetti. Madeleine nousi varovaisesti istumaan. Hän laski varpaansa kylmälle lattialle ja hiipi ikkunalle. Hänen kätensä hakeutuivat ikkunan kahvalle ja hän käänsi kahvasta. Ikkuna avautui lähes ääneti. Hän työnsi kasvonsa ulos ikkunasta ja haistoi ilmaa. Se haisi kirpeältä ja syksyiseltä. Hän hengitti ilmaa syvälle sieraimiinsa ja haistoi ilmassa mullan ja puista varisseet lehdet maatuvat lehdet. Haju sai hänet huumaantumaan. Hän janosi vapautta ja tahtoi hengittää yötä sisäänsä. Hän tahtoi juosta kuutamon valon alla ja haudata kätensä multaan. Hän tahtoi maistaa ja haistaa maata. Hän tahtoi olla osa sitä. Hän tahtoi haudata itsensä multaan ja syntyä uudelleen villinä ja vapaana. Hän kuuli kuinka hänen nimeään kutsuttiin jossain kaukana. Hän alkoi tuntea erkanevansa omasta kehostaan ja yö imi hänet sisäänsä. Hän lensi läpi mustan tähtitaivaan. Hän seurasi kuuta. Hän kuuli ääniä. Äänet lähenivät. Hän erotti musiikkia ja riemukasta melua. Tultuaan vielä lähemmäksi hän erotti nuotion ja sen ympärillä tanssivan ihmisjoukon. Kaikki olivat alasti. Tultuaan vielä lähemmäksi, hän erotti joukosta tutut kasvot. Ne olivat isä Gardnerin. Mies avasi sylinsä kutsuvasti ja korotti ääntään: ”Madeleine, rakas lapseni, tervetuloa!” Madeleine syöksyi alas suoraan isä Gardnerin syleilyyn ja hän huomasi samalla hetkellä olevansa itsekin alasti. Hän tunsi useiden käsiparien hivelevän hänen alastonta vartaloaan. Hän alkoi rentoutua ja antoi käsien vetää hänet mukaansa kiihkeään pyörteeseen, jossa kymmenet alastomat naisvartalot kiemurtelivat toisiaan vasten. He tanssivat kiihtyvän rumpumusiikin tahdissa. Isä Gardner seisoi ringin ulkopuolella ja vuorotellen naiset tulivat hänen eteensä. Hän kaatoi viiniä naisten suuhun ja näiden alastomalle vartalolle. Naiset nuolivat viiniä toistensa iholta ja päästivät eläimellisiä ääniä. Isä Gardner kuulutti juhlapöydän olevan katettu ja naiset kävivät kiinni pöydän antimiin. Ruoka oli iljettävää, veristä ja raakaa. Viini oli karvasta, paksua ja täynnä hyytymiä. Tarkemmin ajatellen se muistutti enemmän verta kuin viiniä. Se myös maistui vereltä ja jo muutama pisarallinen sitä humallutti. Yöllinen seurue mässäili useamman tunnin, mutta ruoka ei tuntunut loppuvan koskaan. Se ei myöskään täyttänyt. Saatuaan tarpeeksi mässäilystä, Gardner kutsui naiset luokseen. Hän yhtyi heihin mitä irvokkaimmilla tavoilla. Hänestä ei kuitenkaan riittänyt kaikille, ja pian paikalle saapui irvokkaita olentoja, jotka makasivat naiset kivuliaasti. Naiset huusivat hurmioituneina tuskissaan. Olennot eivät koskeneet Madeleineen, mutta isä Gardner otti hänet kyllästyttyään muihin naisiin. Hän oli rajumpi kuin yleensä ja Madeleinen naiselliset elimet alkoivat vuotaa verta. Kipu oli kova, mutta Madeleine nautti siitä. Hän ei tiennyt kuinka kauan sitä jatkui, mutta isä Gardnerin lopettaessa hän oli pettynyt. Hän olisi halunnut lisää. Isä Gardner nousi seisomaan suuren kiven päälle. Naiset muodostivat jonon hänen eteensä. ”Teidän on tullut aika osoittaa minulle uskollisuutenne ja kunnioituksenne! Minä edustan nyt häntä, jota me palvomme. Te saatte osoittaa minulle rakkautenne ja antaa minulle häpeällisen suudelman” hän lausui ja kääntyi ympäri. Hän kumartui hieman eteenpäin ja naiset vuorotellen suudella hänen anustaan. Madeleinen vuoron tullessa, hän empi hieman, mutta painoi lopulta huulensa miehen aukolle. Seuraavaksi naiset kokoontuivat hänen eteensä. Hän lausui joitain vieraskielisiä sanoja ja alkoi virtsata naisten päälle. Naiset ottivat haltioituneina suihkun vastaan ja jotkut avasivat jopa huuliaan antaen kitkerän nesteen valua suihinsa.
Aamu alkoi valjeta ja juhla päättyi. Madeleine lensi samaa reittiä takaisin ja löysi pian itsensä luostarin lattialta avonaisen ikkunan edestä. Hän nousi nopeasti ylös ja hiipi takaisin sänkyynsä. Oliko hän nähnyt taas unta?


Madeleine istui kappelin penkillä ja yritti olla ajattelematta öisiä kokemuksiaan. Hän pelkäsi uutta kohtausta. Isä Ecbert astui esiin ja aloitti rukouksen. Madeleinen vieressä istuva tyttö alkoi vääntelehtiä levottomasti ja hänen kasvonsa vääntyivät rumaan irvistykseen. Hän alkoi rienata kovaan ääneen ja haukkui välissä kuin koira. Abbedissa syöksyi tytön luokse ja isä Ecbert tämän perässä. He kantoivat sätkivän tytön ulos kappelista. Madeleine jäi katsomaan heidän peräänsä.

Madeleine ei saanut kohtauksia kokonaiseen viikkoon ja hän oli huojentunut. Tyyneys kulki kuitenkin varsinaisen myrskyn edellä ja seuraavalla viikolla Madeleine alkoi saada erittäin rajuja kohtauksia. Hän ei voinut enää osallistua messuihin, rukouksiin tai saarnoihin, sillä hän ei kestänyt kuulla pyhää sanaa tai nähdä pyhiä symboleita. Ne laukaisivat joka kerta kohtauksen. Madeleine pidettiin eristyksissä ja isä Ecbert kuulusteli häntä joka päivää. Hän pysyi vaiti kuin muuri. Lähipäivinä eristyshuoneeseen tuotiin toisia tyttöjä, jotka olivat myös alkaneet oireilla rajusti. Pyhän Birgitin luostarissa oli puhjennut varsinainen epidemia.
Madeleine pysyi yhä hiljaa, mutta muut tytöt olivat alkaneet puhua. He kertoivat Madeleinen olevan syypää heidän oireisiinsa. He väittivät Madeleinea noidaksi ja osa kertoi isä Gardnerin vietelleen heidät. Isä Ecbert kysyi kuinka se oli mahdollista, sillä tytöt eivät olleet koskaan edes nähneet isä Gardneria. Hän epäili Madeleinen kertoneen heille isä Gardnerista ja saaneen muut tytöt uskomaan samojen kokemusten sattuneen heille. Tytöt väittivät etteivät he olleet kuulleet Garderista Madeleinelta, vaan että tämä oli ilmestynyt heille ja vietellyt heidät. He väittivät isä Gardnerin olevan velho ja Madeleinen olevan hänen palveluksessaan.


Tyttöjen puheisiin suhtauduttiin vakavasti ja isä Gardner otettiin kiinni. Häntä kuulusteltiin useaan otteeseen, mutta hän kielsi kaikki häntä vastaan esitetyt syytteet.
Madeleine sai kuulla isä Gardnerin vangitsemisesta ja hän ei tiedä, mikä häneen meni, mutta hän puhui. Hänestä tuntui kuin isä Gardnerin ote hänestä olisi hellittänyt.
Hän kertoi kuinka Gardner oli vietellyt tämän jo nuorena 16-vuotiaana tyttönä ja kuinka heillä oli ollut seksisuhde useita vuosia. Hän kertoi myös Gardnerin vierailuista luonaan ja öistä, jolloin hän poistui kehostaan ja liittyi Gardnerin, sekä muiden naisten seuraan tekemään mitä iljettävimpiä asioita.


Todisteet Gardneria vastaan alkoivat olla jo niin raskauttavia, että hänet altistettiin mitä kauheimmille kidutuskeinoille tunnustuksen saamiseksi. Gardner kesti kidutusta jonkin aikaa, mutta murtui lopulta. Hän tunnusti osallisuutensa mustaan taikuuteen, mustien sapattien viettoon ja hän tunnusti houkutelleensa Madeleinen noituuden polulle. Hän paljasti tarjonneensa mustissa sapateissa naisille ihmislihaa ja verta, sekä vietelleensä yli tuhat naista.
Gardner kirjoitti tunnustuksensa paperille ja asiasta seurasi muodollinen oikeudenkäynti. Oikeudessa Gardner veti tunnustuksensa takaisin ja kielsi kaiken. Hän väitti tunnustuksensa olleen valheellinen ja johtuneen kidutuksesta.
Madeleine ja muutama toinen tyttö kutsuttiin saliin todistamaan Gardneria vastaan. Tyttöjen ei tarvinnut lausua Gardneria vastaan sanaakaan, sillä näiden käytös paljasti jo kaiken tarvittavan. Tytöt saivat rajun orgasmin heti Gardnerin nähtyään ja alkoivat puhua rivouksia. Tuomari ei tarvinnut enempää todisteita Gardneria vastaan ja hän tuomitsi papin kuolemaan.


Madeleine ja muut riivatut tytöt olivat helpottuneita isä Gardnerin kuolemasta. Madeleinen oireet helpottivat, mutta eivät loppuneet kokonaan. Muut riivatut tytöt pääsivät kokonaan oireistaan. Tämä herätti epäilyksiä Madeleinea kohtaan, sillä tämä kuitenkin oli paljastanut osallistuneensa mustaan sapattiin ja tehneensä irvokkaita asioita. Hän oli tarkan seurannan alla vielä useita vuosia, kunnes lopulta hänet vaadittiin oikeuden eteen ja todettiin syylliseksi noituuteen. Hänen henkensä kuitenkin säästettiin, mutta hänet tuomittiin loppuelämäkseen vankeuteen.
Madeleine suhtautui asiaan tyynesti, sillä hän oli ollut vanki jo useita vuosia. Hän oli ollut vanki siitä päivästä lähtien, kun hän ensi kertaa ripittäytyi isä Gardnerille ja antoi tämän käden rangaista itseään. Hän oli ollut Gardnerin vanki, oman himonsa vanki ja lopulta omien painajaistensa vanki. Gardner ja osallistuminen mustaan sapattiin oli jättänyt hänen sieluunsa tahran, jonka vain yksi voisi pestä pois. Ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen Madeleine risti kätensä ja rukoili. Kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. Hän pystyi siihen, hän pystyi rukoilemaan...Nyt hän oli oikeasti vapaa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Hän löysi vapautensa vankilastaan. Vankilan seinät eivät kuitenkaan tulisi idättelemään häntä enää kauaa. Hän tunsi taas erkanevansa kehostaan, mutta tällä kertaa ei yö imaissut häntä sisäänsä, vaan hän kulki kohti valoa. Hän kulki kohti valoa ja hänen korvissaan soi kaunis musiikki. Hän oli jo lähellä, lähellä täydellistä vapautta...